Aloitteellisuus koulutuksen uudistamisesta takaisin sosialidemokraattiseen liikkeeseen!

Koulutuksen ja osaamisen merkitykset korostuvat nykyisessä maailmassa. Peruskoulun jälkeinen tutkinto on yhä enemmän välttämättömyys työpaikan löytymisen kannalta. Työelämä on muuttunut epävarmemmaksi. Tutkinto tuo haltijalleen vaihteleviin suhdanteisiin vakautta, vaikka ei automaattisesti aina lomautuksilta tai irtisanomilta säästäkään.

Koulutus- ja sivistysaate ovat aina olleet sosialidemokraattisen ajattelun ytimessä. Olemme olleet luomassa Suomeen peruskoululaitosta ja kaikille tasa-arvoisia lähtökohtia kouluttautua taustasta huolimatta. Demariopiskelijoiden parissa keskustelu on aina ollut avointa ja tulevaisuutta luotaavaa. Joskus on saatettu vääntää enemmän aatteen teoreettisesta lähtökohdasta ja toisinaan keskitytty maailman pelastamiseen ihmisoikeuksia puolustamalla. Tuntuu kuitenkin, että olemme sosialidemokraattisessa opiskelijaliikkeessä unohtaneet hetkeksi sen keskeisimmän tehtävämme eli koulutuksen vaalimisen ja koulutusjärjestelmää koskevan sosialidemokraattisen näkemyksen kehittämisen.

Koulutus on pysynyt keskusteluissa, mutta näkemysten herätteleminen ja kehittäminen on jäänyt sivualalle. Ehkä sen takia, että huomiomme on suuntautunut muihin ajankohtaisiin ongelmiin. Tämä on kuitenkin johtanut siihen, että toimintamme on ollut enemmänkin reagoivaa kuin proaktiivista. 

Mikään ei ole kuitenkaan pysyvää ja niin on koulutuksenkin tapauksessa. Ympäristö on muuttunut siinä ajassa, kun olemme suunnanneet huomiomme pois koulutusjärjestelmästä. Olemme antaneet tämän yhden aatteemme keskeisimmistä sisällöistä kehittyä ilman, että olemme itse olleet mukana sitä kehittämässä, puhumattakaan siitä, että olisimme itse olleet antamassa kehitykselle suunnan.

Mielestäni keskustelua pitäisi SONKissa käydä siitä turvaako nykyinen koulutusjärjestelmä tasa-arvon toteutumisen? Moni jättää toisen asteen koulutuksen kesken. Tähän ongelmaan puuttuminen vaatisi nuorisotakuun laajuista puuttumista. Kuinka pitkälle Pisa-tutkimukset kantavat? Mitä tilalle, kun peruskoulumme oppimistulokset jäävät muista jälkeen? Miten turvaamme opettajien jaksamisen, ettei käy niin kuin terveyskeskuslääkäreille?

SONKin pitää pystyä kyseenalaistamaan ja tuomaan vahvoja arvolähtöisiä näkemyksiä esiin. Onko korkeakoulututkinto aidosti kaikkien saavutettavissa vai ovatko valmennuskurssit ja avoimessa yliopistossa opiskelu luoneet korkeakoulutukseen hakeutuville maksullisen väliportaan?

 Myös globaali maailma ja rajojen häviäminen asettaa suomalaiselle koulutuspolitiikalle haasteita. Maksuton korkeakoulutuksemme kyseenalaistetaan, oppimistuloksiamme verrataan muiden maiden kanssa, EU:ssa tehdyt päätökset vievät koulutuspolitiikkaamme yhteen suuntaan ja korkeasti koulutettujen osaajien siirtyminen korkeampien palkkojen perässä ulkomaille haastaa hyvinvointiyhteiskuntamme. Työelämän muuttuminen asettaa omalta osaltaan haasteita koulutukselle. Miten meidän tulisi uudistaa koulutusjärjestelmäämme, jotta se vastaisi työelämän tarpeita?

Mielestäni nämä asiat ovat sellaisia, joita sosialidemokraattisen opiskelijaliikkeen pitää pohtia tulevina vuosina. Demariopiskelijoiden pitää olla vaikuttamassa siihen, että koulutuksemme säilyttää jatkossa sen tunnusmaisimmat piirteet tasa-arvosta, vapaudesta ja sivistyksestä.

- Eveliina Heinäluoma