”Mistä leikkaisit?” Leikkaisin leikkaamismantran toitottamisesta.

Leikkaamisesta puhumiselle on kasvanut vuosien toiston saatossa niin korkeat puujalat, ettei itse pääasiaa eli talouden kuntoon saattamista edes näy.  Nyt vertaillaan, kenellä on rehellisin leikkauslista ja nauretaan niille höynähtäneille, joilla on muut keinot mielessä. Jopa Ylen vaaligalleriavideoissa yhtenä kyselykärkenä toimii: ”mistä leikkaisit?” Näinkö perusteellisesti meidät on kyllästetty tällä ajatuksella?

Rehellisimmätkään leikkauslistat eivät tunnu näkevän nenäänsä pidemmälle. Henkseleitä paukutellaan mitä mielenkiintoisimpien pikavippiviritelmien äärellä. Rakenteelliset uudistukset, joissa rahaa tulee nyt, mutta sitä myös menee korkojen kanssa tulevaisuudessa, eivät ole taloutta rakentavia uudistuksia.

Kaikkiin ongelmia ennaltaehkäiseviin rakenteisiin tulee panostaa ja niistä ei missään tapauksessa kannata leikata, koska viimein ongelman syntyessä hintalappu voikin olla moninkertainen. Tästä hyvänä esimerkkinä on Imatran kaupungin päätös vähentää laitospaikkoja lastensuojelussa ja ohjata rahat ennaltaehkäisyyn. Tulokset puhuvat puolestaan: huostaanottoja tehtiin vähemmän ja hyvinvointia sekä säästöä syntyi. Samaa logiikkaa pitäisi myös miettiä näiden leikkauslistojen kanssa: terveydestä leikkaamalla teemme työkyvyttömiä ihmisiä, koulutuksesta leikkaamalla tuemme osaamattomuutta ja sen seurauksena matalampaa palkkatasoa, muiden tärkeiden palveluiden siirtämisellä yksityiselle puolelle annamme eduistasi kiinnostumattoman tahon sanella säännöt ja hinnat ja niin edelleen.

Yksityistämisellä ja julkisista palveluista leikkaamalla teemme palveluista luksustuotteita, joihin tavallisella kansalaisella ei kohta ole enää varaa. Tuloerot kasvavat ja ostovoima heikkenee. Tämä ei pitkällä aikavälillä paranna taloudellista tilannettamme.

Valtion velkataakka julkiseen talouteen nähden ei ole Suomessa mitenkään poskettoman huonossa kunnossa. Leikkauksien pohtimisen ohella pitää myös ajatella mahdollisuutta ottaa pelotta lisävelkaa, kun sille on tarve ja rakentava kohde. Huonoilla ja lyhytnäköisillä leikkauspäätöksillä pahimmillaan romutetaan maksukyky nykyisenkin valtionvelan kanssa. Näkemällä kauemmas ja ymmärtämällä nykyisten tekojemme vaikutuksia tulevaisuuteen voimme tehdä oikeasti rakentavia päätöksiä ja nostaa talouden ylöspäin.

Mitä minä tästä saan?

Parhaimmillaan saat toimivan valtion, tukiverkon itsellesi ja läheisillesi sekä sinun tulevaa eläkettäsi ja valtion velkaa pois maksamaan pystyvän koulutetun, hyvinvoivan ja työkykyisen kansan. Leikataan siis mieluummin ne aiemmin mainitut puujalat.


Rovaniemen Sos. dem. opiskelijat ja nuoret ROSO ry